”Minähän puhun vain totta!” Tämän lauseen kuulee usein, kun joku argumentoi omaa näkemystään. Ja hyvä niin, että uskaltaa sanoa totuutensa. Mutta onko se objektiivisesti tarkasteltuna absoluuttinen totuus? Mihin perustamme oman totuutemme?
Kun viranomainen, opettaja, esimies tai joku muu auktoriteetti väittää sanomaansa totuudeksi, niin sen painoarvo kuulijan totuudeksi muuttumiseksi on suuri. Kummalla on suurempi vastuu? ”Totuuden” kertojalla vai sen kuulijalla? Mitä, jos sinä oletkin eri mieltä asian suhteen? Uskallatko olla, vaikka kaikki muut olisivat toista mieltä?
Tässä tilanteessa ei ole enää kysymys pelkästään totuudesta vaan myös turvasta. Uskallanko vastustaa, uskallanko pysyä kannassani, uskallanko toteuttaa sitä, minkä sisimmässäni oikeaksi uskon?
Turvattomuus on todella suuri bisnes
Kun oma turvattomuus, eli lähinnä pelko, saa vallan, niin haemme turvaa itsemme ulkopuolelta. Ostamme lisää vakuutuksia, hankimme vartiointijärjestelmän, syömme lääkkeitä jokaiseen pienimpäänkin mielen tai kehon nyrjähdykseen jne… Voimme huonosti, kun joku on kanssamme eri mieltä. Velvoitamme ja jopa pakotamme toiset ihmiset tahtoomme, jotta oma turvallisuuden tunteemme paranisi. Meidänkin yhteiskuntaamme säädetään uusia lakeja ja sääntöjä tuhansia joka vuosi. Miksi? Turvaamaan, kontrolloimaan, mahdollistamaan vai jonkin muun syyn vuoksi?
Turvattomuus on inhimillisten heikkouksien peittelyä. Kun emme saa olla haavoittuvia ja keskeneräisiä alamme hyväksynnän tarpeen vuoksi suorittaa tai suojautua kaikelta ulkopuoliselta turvattomuuden aiheuttajalta. Sisäisen turvan kasvaessa emme ole niin alttiita reagoimaan ulkopuolisille signaaleille ja pysymme vahvemmin omassa totuudessamme.
Tietyntasoinen suojautuminen ympäröivän maailman vaaroilta on toki perusteltua, mutta kun vaaroja liioitellaan oman bisneksen parantamiseksi, niin silloin on kyllä ylitetty moraalisten ja eettisten arvojen raja. Varsinkin päättäjillä ja medialla pitää olla ymmärtämystä tavallisen ihmisen haavoittuvuudesta näiden markkinavoimien edessä. Kyseessä ei ole pelkkä rahan menettäminen vaan kasvava pelko ja eriarvoistuminen yhteiskunnassa. Lapset ovat erityisen alttiita tälle kehitykselle. Heidän käsissään on kuitenkin tulevaisuuden yhteiskunnan päätöksenteko.
Turva on rehellisyyttä itselleen
Totuus ja rehellisyys kytketään toisiinsa. Jos toisen totuus on sama kuin minun, niin hänet mielletään rehelliseksi ihmiseksi. Joskus arvostetaan myös poikkeavia näkemyksiä, kunhan ne pysyvät omalla mukavuusalueella. Täysin oman arvomaailman vastainen ”totuus” onkin sitten jo todella vaikeaa käsitellä. Tällainen ihminen on todennäköisesti epärehellinen… ainakin omassa mielessäni.
Aito turva on lähtökohtaisesti totuudellisuutta omissa tunteissa, ajatuksissa ja toimenpiteissä. Itsensä peitteleminen tai jonkun toisen totuuden kopiointi heijastaa turvattomuutta. Turvaton ihminen miellyttää ja suorittaa sen, mitä häneltä odotetaan. Ihmisille syntyy rooli, jota hän näyttelee. Aika moni ei edes huomaa näin tapahtuvan, mutta väsyy silti jatkuvaan itsensä ulkopuolella elämiseen. Uupumus onkin yksi selkeä merkki sisäisen turvan puuttumisesta.
Haastan nyt sinut haastamaan itsesi ja kuuntelemaan omaa totuuttasi. Pystytkö poistamaan ajatuksistasi muiden totuudet? Jos pystyt, niin kuuntele mitä kehosi totuus sinulle kertoo? Keho pystyy käsittelemään enemmän syvällistä tietoa kuin aivomme. Aivot on äänekäs käyttöjärjestelmä, joka toimeenpanee asioita. Joskus se saa oman hyvinvointimme kannaltamme väärää informaatiota ja joskus data on jo vanhentunutta. Vetäydy, vapaudu ja viisastu oman totuutesi ääreen. Se on suurin terveysteko, mitä voit itsellesi tehdä!